Haastattelussa: Hollannin matkaajat

PEPOn edustusjoukkueen nuoret pelaajat Ilyas Demirel, Juuso Eteläpää ja Tomi Karttunen olivat viikon Hollannissa (15.-22.11.) ja osallistuivat sinä aikana kahden ammattilaisseuran harjoituksiin sekä otteluihin.

Ensiksi, Fortuna Sittardin reservijoukkueessa, jonka edustusjoukkue pelaa toisimmaksi korkealla sarjatasolla, Jupiler Leaguessa. Toisena joukkueena toimi Roda JC Kerkraden U19-joukkue, heidän edustusjoukkue pelaa puolestaan Hollannin korkeimmalla sarjatasolla Eredivisienissä. Myös Hollannin olympiakomitean alainen aluejärjestö Top Sport Limburg järjesti harjoituksia, joissa valmentajina toimivat Tiny Ruys (mm. Fortuna, Qatarin maajoukkue), Roger Reijners (mm. Hollannin naisten maajoukkuevalmentaja) ja Henk Duut (Fortuna, Feyenoord, Australian ja Marokon maajoukkue).

Mitä reissusta jäi käteen, esim. pelillisiä asioita?

Demirel: Se, että korkeammalla tasolla pitää ajatella ja toimia nopeemmin, koska aikaa ja tilaa on vähemmän kovemman prässin takia. Myös oman tason nosto jokapäiväisessä tekemisessä. 

2015Demirel

Karttunen: Reissusta jäi oikeen hyvä fiilis, vaikka ei henkilökohtaisesti täyttä onnistumista tullut. Mutta huomasi, että pärjää Hollannin tasosessa jalkapallomaassa hyvin ja sai lisää motivaatiota, kun tietää, että mahollisuudet olisi vaikka mihin. 2015Karttunen

Eteläpää: Reissusta jäi päällimmäiseksi käteen Henk Duutin  painottama asia. Hän sanoi, että kentällä täytyy näyttää oma persoonallisuus jalkapalloilijana. Eli pitää olla paljon pallossa eikä jäädä muiden varjoon. Hollannissa oli myös korkeampi prässi kuin Suomessa, pallo piti luovuttaa ajoissa ja taito korostui, muuten meille ei oikeastaan opetettu yksilöllisesti mitään pelillisiä asioita.

2015Etelapaa
——————————————————————
Poikkeaako hollantilainen toimintaympäristö suomalaisesta? Jos, niin miten?

Demirel: Vuorovaikuttaminen oli mukavampaa ja ihmiset ”lämpimiä”, esimerkiksi kaikki pelaajat kättelevät toisiaan ja valmentajia, tulivat juttelemaan, jne. Treenien alussa oli joka joukkueessa ja ikäluokassa pelaajien oma-aloitteisesti pelattava rondo, eli höynä suomeksi. Alkulämmittelyt olivat vaatimattomat meidän ammattitaitoiseen lämmittelyyn verrattuna (kiitos Mikin), loppulämmittelyä ei sitten ollut ollenkaan. Treeneissä myös pelattiin paljon, mikä oli mukavaa.

Karttunen: Kyllähän Hollanti on paljon enemmän jalkapallomaa, kuin Suomi niin toimintaympäristö on hiukan erilainen. Seuroilla missä me treenattiin, oli kummallakin omat treenikeskukset, missä oli hyvät tilat niin pelaajille kuin valmentajille. Keskuksessa oli paljon kenttiä, missä oli mahdollista treenata. Treeneissä pelaajat yleisesti tosi innostuneita ja nautti jalkapallosta sekä treenaamisesta. Treenamisessa ja valmennuksessa ei nyt niin valtavaa eroa ollut Suomeen verrattuna, mutta Hollannissa kuitenkin mielestäni treeneissä pelataan paljon enemmän ja se on siellä todella yleistä.

Eteläpää: Hollantilainen ympäristö poikkeaa todella paljon suomalaisesta. Pienilläkin seuroilla oli omat treenikeskuksensa, jossa oli paljon kenttiä sekä seuran oma rakennus. Pelaajat olivat hyvissä ajoin pukuhuoneessa ennen treenejä ja menivät keskenään pelaamaan höynää ennen kuin kunnon treeni alkoi. Muutenkin jalkapallokulttuurin pystyi aistimaan missä ikinä olikin.
——————————————————————

Miten aiotte käyttää asioita jatkossa?

Demirel: Niin kuin mainitsin, niin jokapäiväinen tason nosto, eli jokaiseen suoritukseen keskitytään ja jokainen syöttö on oikean kovuinen ja ei tyydytä siihen tasoon missä ollaan tällä hetkellä.

Karttunen: Vaatimustaso ja pelinopeus oli Hollannissa kovempi ja sitä täytyy yrittää nyt omissa treeneissä parantaa niin itseni osalta, kuin vaatia muiltakin joukkuelaisilta. Meillä ollut nyt PEPOssa hyvä meininki treeneissä, niin uskon että kehitystä tapahtuu ja pystyn etenemään urallani.

Eteläpää: Itse ainakin tulen muistamaan Henk Duutin sanat. Olisi myös kivaa ennen omiakin treenejä pelata porukalla höynää, katsotaan miten jätkät suhtautuu siihen.