Kausi 2016 – Heinon muistelmat

Seuraavassa tarinassa on joukkueen valmentajan näkemykset kaudesta 2016. Tarinan pohjalla on useat keskustelut pelaajien, useimpien vastustajan valmentajien kanssa käydyt viikoittaiset keskustelut, noin sata tuntia videomateriaalia, valmennustiimin valmentajakollegoiden kanssa käydyt tuhannet keskustelut, tilastot ja tietenkin useat valmennuksen ulkopuolella toimivat jalkapalloa seuraavat tahot.

Toimiessani ammatikseni sekä urheiluvalmennuksessa että hyvinvointivalmennuksessa olen havainnut, että ihmisten näkemys omasta tekemisestä hämärtyy helposti. Tutkitustikin luomme tiettyjä uskomuksia, kuinka uskomme toimivamme. Todellisuudessa joissain tapauksissa toimintamme onkin jotain aivan muuta. Tämän vuoksi pyrin omaa ja joukkueemme toimintaa tarkastelemaankin ulkopuoleltakin yllämainituin keinoin, eli alla olevassa kertauksessa ei ole vain valmentajan hatusta vedettyjä ajatuksia, vaan laajempaakin taustaa.

Harjoituskausi lähti käyntiin hyvin pelaajiston ja tietysti koko PEPO:n organisaation aloittaessa taas jotain aivan uutta. Harjoitusvastustajiksi saatiin ja haettiin laadukkaita vastustajia, jotta saataisi tuntumaa aivan uuteen ympäristöön. Joukkueen peli- ja harjoittelukulttuuriin tehtiin paljon muutoksia. Taktista harjoittelua lisättiin, ehkä jossain vaiheessa lähes kyllästymiseen saakka, sekä fyysiseen harjoitteluun rakennettiin uusia muotoja. Lähtökohtaisesti oletin joukkueen olevan hyvässä kunnossa, mutta kävi ilmi että Kakkosen vaatimaan pelitapaan, jalkapallon nykyinen tempokestävyystaso oli heikko. Suunniteltuihin kahdentoista minuutin peliosuuksissa hyydyttiin kuudessa minuutissa ja harjoitusosioita täytyi aluksi selvästi lyhentää. Joukkueen pohjatyöt oli kuitenkin tehty hyvin ja kehitystä tapahtui nopeasti.

Joukkuetta vahvistettiin kuuluisalla ”Joensuun liigalla”, Petteri Rönkkö, Antti Åke, Nathan Stockie, Jakeem Johnson ja Miko Mäkirinteellä. Heistä myöhemmin lisää.

Ensimmäisiä pelillisiä mittareita oli ottelu FC Lahtea vastaan, jossa joukkue osoitti kyvykkyyttään ja tasoaan haastamalla liigaseuran ja jaksamalla täydet 90 minuuttia helposti. Pelillisestikin saimme pitkiäkin ajanjaksoja Lahtea ”köysiin”. Harjoituskauden jäljiltä oli täysin perusteltua uskoa joukkueen taistelevan nousukarsijan paikasta lohkossa.

Sarja pyörähti käyntiin Malmilla ja ennakkotiedot MPS:stä olivat melko hatarat tässä vaiheessa. Paikan päällä tuntui siltä, että kuulemani perusteella vastassa olisi melko lailla Kolmosen tasoinen jengi, mikä ottelussa paljolti osoittautuikin todeksi (MPS – PEPO 1 – 4). Malmille kuitenkin hatunnosto siitä, että tuo ”Kolmosen” jengin sydän säilyi vahvana koko kauden ja haastoi lopulta vielä koti Kimpisellä meidätkin aivan tosissaan. Lisäksi jokaisessa seurassa on ne aktiivit seuratoimijat, jotka itseään säästämättä mahdollistavat poikien pelaamisen näissäkin sarjoissa, niin myös Malmilla!

Sarjan toiseen otteluun kotona FC Futuraa vastaan lähdettiin vahvalla itseluottamuksella, tosin pieni jännitys kotiyleisön edessä osaa pojista jännitti. Peli lähti hyvin käyntiin vaikkakin Futura siirtyi jo kolmannella minuutilla 1 – 0 johtoon. Olin täysin luottavainen siihen että takaa tullaan ohi hallittuamme peliä, kunnes tuomari näkee käsivirheen rangaistusalueella, pilkku ja toinen toppareistamme ulos. 10 miehen takaa-ajo tyrehtyi sitten pilkusta syntyneeseen 0 – 2 maaliin, Futuran vielä vastaiskusta kaunistellessa 0 – 3 lukemat. Ottelun jälkipyykki käytiin Palloliiton kanssa videoin kabinetissa ja Iivon pelikielto saatiin sitä kautta kumottua, joskin pelitulos pysyi ennallaan.

Paikallispelit pyörähtivät sitten käyntiin Kouvolassa Susia vastaan, jossa koettiin yksi kauden monista kirvelevistä maalin tappioista, sarjan parhaan hyökkääjän Niko Nakarin taiteillessa Sudet 94:llä minuutilla 2 – 1 voittoon. Siitä sisuuntuneena päästiin kausi avaamaan Kimpisen vielä heikkokuntoisella nurmella rakasta naapuriamme Kultsu FC:tä vastaan. Ottelussa vasta 15-vuotias Tuomo Kaltio huudatti runsaslukuista (1524) kotiyleisöä lyömällä pallon nuottaan ja päättämällä ottelun kotijoukkueen 2 – 1 voittoon. Ottelu ei hienouksia tarjoillut mutta aivan mahtavan yleisötapahtuman varmasti kaikille.

Paikallisvastustaja Kultsusta täytynee muutama sana sanoa. Oma pelaajaura -90-luvulla ja valmennusura Joutsenossa 2015 tarjoili itselle mahtavia elämyksiä hienossa seurassa. Jari Niiranen & Co vievät omalla tavallaan, isolla sydämellä seuran edustusjoukkuetta eteenpäin ja on asioita mitä toivoisi sieltä saavansa mukaan PEPO:kin organisaatioon. Joukkueessa on lisäksi paljon taitavia pelaajia, jotka ovat vielä upeita persoonia. Näiden pelaajien kanssa käytiin mm. yhteistyössä pitämässä hauskaa Saimaanharjun koululaisten kanssa. Hieno kausi kaiken kaikkiaan molemmilta seuroilta (nousija/Kultsun alkukankeudet harjoituskaudella). Mahtavaa, että paikalliskahinat jatkuu!!

Kultsu-pelin jälkeen alkoi sarjassa vaikea kausi, neljä maalin tappiota (FC Vaajakoski, MP, Gnistan ja JäPS). Jälkeenpäin pelaajien kanssa keskusteltuani, on osa henkilökohtaisesti epäillyt omia kykyjään tuolloin (itseluottamus), joka varmasti heijasteli joukkueen tekemiseen. Omalta osaltani pyöritin ehkä hieman liian laajaa rotaatiota pelaajien kanssa, haluten näin antaa kaikille mahdollisuuden osoittaa omaa tasoaan. Loukkaantumisista emme juuri kärsineet, no Antti Åken nilkan murtuminen juuri sarjan alkaessa sekä Otso Knuutilan polven rikkoutuminen olivat isoja, mutta lähes ainoita vammoja koko kauden aikana. Harjoittelun/pelien kuormitukseen ja palautumiseen kiinnitettiin todella paljon huomiota.

Tuon heikon jakson lopussa ennen KuFu-peliä oli pelaajilla palaveri, jossa käytiin asioita läpi. Kapteeni Antti teki lisäksi mieleenpainuvan ”Valmentajien huonetaulun”, jossa ei todellakaan ollut mallityttöjä. Näiden toimenpiteiden jälkeen sai joukkue taas itseluottamuksensa kohdalleen. Kauden ja sarjapaikan varmistanut hyvä jakso alkoi, tahrana vain tappio Lahti Akatemialle lähes täydellisen pelinhallinnan jälkeen.

(KuFu – PEPO 2 – 2, PEPO – KäPa 3 – 0, FC Lahti A – PEPO 3 – 2, FC Futura – PEPO 1 – 3, PEPO – Sudet 3 – 0, Kultsu FC – PEPO 1 – 2, PEPO – FCV 4 – 0 ja MP – PEPO 2 – 3).

Noista peleistä ”klassikkoina” voisi nostaa esiin Kultsu matsin, missä paikallisvastustajamme oli kentällä taitavampi joukkue, mutta kuitenkin taktisesti hävisi yleisöön menevän ottelun. Kärsivällisempi ja hiuksen hienosti enemmän voittoa halunnut ryhmä vei voiton (arvio perustuu muuhunkin kuin kotijoukkueen valmentajan analyysiin). MP – PEPO ottelussa meillä oli käytössä InStat-ohjelma kuten myös PEPO – Gnistan ottelussa. Pelaaja-analyysin mukaan ottelu MP:tä vastaan oli kauden parhaamme, myös MP:n saadessa kovat luvut mm. henkilökohtaisissa indekseissään. MP oli keväällä niukasti parempi 1 – 2 Kimpisellä, Ilin (Mäkelä) taktikoidessa meidän pelinavaamisiimme ongelmia. Gnistan ottelussa Kimpisellä sitten Gnistan oli vain hieman parempi, mutta hieno iltavalaistus tarjosi taas mahtavan jalkapallonäytelmän. Oulunkylästä keväällä jäi harmittamaan pisteiden menetys, Gnistanin ollessa selvästi altavastaaja, mutta tehokkaampi.

Gnistan-ottelu oli loppukautta kohden meille tietynlainen vedenjakaja. Joukkue halusi siinä kohtaa olla edelleen haastaja nousukarsintoihin, mutta tappion myötä ja kaikista toimenpiteistä huolimatta loppukauteen eivät pelaajat saaneet enää parastaan esiin vaan tyydyttiin sen välttämättömän, eli sarjapaikan pitämiseen. Tiedän, ei pitäisi.

Paluu vahvistuksiin. Näin jossain erilaisia arvosteluja hankkimistamme pelaajista ja tässä kuitenkin tilastofaktaa.

  1. Petteri Rönkkö, 8 maalia, kärkijoukkueiden pelaajista InStat indeksi ainoana pelaajana yli 300 (316 MP – PEPO). Joukkueen intohimoinen johtaja ja esimerkki nuoremmille ja vanhemmille pelaajille.
  1. Antti Åke, 3 maalia, pelaamistaan otteluista voittoprosentti 75% (tasapelit mukana). Puolustuksen johtaja ja joukkueen kapteeni. Isossa osassa joukkueen menestyksessä kun ”kelkka kääntyi”.
  1. Jakeem Johnson, 14 maalia. Tuskin tarvitsee perustella. Jake hommattiin meille tekemään yli 10 maalia paremmassa joukkueessa kuin JIPPO (Sori Joensuu, tiedän että muistatte tämän ;-).
  1. Nathan Stockie, oli alkukauden niin hyvä kuin odotettiinkin ja kehittyi jatkuvasti. Kotona Yhdysvalloissa murheet, inhimillisesti pilasivat loppukauden. Loppuun asti joukkueen tukena joka päivä!
  1. Miko Mäkirinne, edelleen lupaava nuori, jolle Lappeenranta oli toivottavasti kasvattava ympäristö. Siirtyi kesken kauden takaisin JIPPOon saamaan isompia peliminuutteja. Toivottavasti Mikosta vielä kuullaan.
  1. Yuki Koizumi, Pepen kanssa InStatissa korkealla. Huikea taitotaso ja toi jotain uuttaa joukkueelle loppukaudesta. Erittäin kohtelias (mikä ei liene kellekään japanilaisia tunteville yllätys) ammattilainen kaikessa toiminnassaan.

Yhteenvetona:

Hieno kausi joukkueelta kasvun näkökulmasta. Pelaaminen myös videoiden perusteella kehittyi koko kauden, aina viimeiseen Lahti Akatemia otteluun asti. Kiitos pelaajat mitä tarjositte valmentajille ja yleisölle! Jokaisen teistä voisi vahvuuksineen ja potentiaalineen tuoda esiin.

Fanit Boys of 850 – mahtavaa kulttuuria! Kiitos teille koko kauden jatkuneesta tuesta, paikkakunnasta tai ilmasta välittämättä!

Kiitos Lappeenrantalainen kotiyleisö, teidän tuki saa tuon joukkueen tekemään parhaansa. Toivottavasti jatkossa voidaan tarjota vielä parempaa vastinetta, kun tuletta meitä katsomaan!

Seuran koko organisaatio taustalla, vapaaehtoiset. Ilman teitä ei olisi MEITÄ. Yhdessä eteenpäin!

Lappeenrannan kaupunki ja kenttähenkilökunta, kiitos mahtavasta yhteistyöstä kaudella. Teitte olosuhteet joista voitiin ylpeillä noille kilpakumppaneille. Joutsenoon ja Jokelle terveiset!

Pelaajien kummit ja yhteistyökumppanit, KIITOS! Mahdollistatte tämän kaiken kokemamme ja toivottavasti vastavuoroisesti autamme teitäkin.

Kiitoksissa ei ole arvojärjestystä! Kurosen Matti kerran tunki kaiken arvokkaan kuvainnollisesti pallon sisään.

Nyt kohti ensi kautta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteistyökumppanit